Viikon arvoitus

Kuinka monta aikuista tarvitaan pitämään yksi kolmevuotias aloillaan korvalääkärillä. Aika monta. Kuitenkin yksi vähemmän kuin viimeksi eli suuntaus on hyvä :).

Niille jotka valittelevat blogimaailman pinnallisuutta näytettäköön kuva meidän olkkarista. Asiahan kun on niin, että stailatut ja puunatut kodit saavat hervottoman herjausvyöryn niskaansa:). En kyllä tajua mitä syvällistä sotkussa on, mutta ainakin lapset tykkää...

Käsityörintamalla menee vähän heikosti. Kuukaudessa olen aloittanut jotain viisi juttua, eikä mitään valmista ole näkyvissä. Nyt työn alla kirppikseltä löytyneeseen karvakaulukseen sopiva neuletakki. Jospa tää nyt ees...

Talven viimeiset

Vielä löytyi pihalta lunta yhden lumienkelin tykötarpeiksi:).

Lumienkelin lisäksi valmistui myös numero 14, pipo ja kaulaliina Silke Alpacasta.

Parhaillaan vietettävä nuukuusviikko on puhuttanut monia blogisteja. Nuukuusviikon kunniaksi en hanki uutta tietokonetta tälläkään viikolla, vaikka osa kirjaimista pitääkin tehdä copy-pastella:).

PS. En ole käynyt lankakaupassa viiteen viikkoon!!!!!

Urakointia

Numerot 18, 17, 16 ja 15 valmiina ja vain vaivaiset 14 jäljellä. Tämähän sujuu niin sutjakkasti, että taidan kohta inventoida keskeneräiset opelutyötkin:).

Tosin tahti hidastunee lähiaikoina. Nämä kun oli langanpäiden päättelemistä vaille valmiita:).

Pässinpökkimät

Nyt ei runosuoni vaan pulppua. Dropsin Merino & oma malli.

Ihanaa keskiviikkoa!

Laihdutuskuurin paikka

Kilokin riittäis, jos vaan lähtis sääristä. Vähän ikävästi kiristää tosta varresta:)

Eriparinappeja

Hiirenharmaa sopii hiirille. Ja varsinkin tällainen kotihiiri viihtyy harmaassa villatakissa. törmäsin joskus jossain blogissa tosi kivannäköiseen harmaaseen eriparinappiseen villatakkiin
(jos joku tunnistaa omakseen, ilmoittautukoon kommenttiosastolla) ja kuva on kangastellut mielessäni siitä lähtien odottaen oman version toteuttamista. Joululomalla vapaata aikaa liikeni tähän tarkoitukseen. Lankana Novitan Alpakka ja puikkoina muistaakseni 3 1/2.



Napinläpiä tuli etumukseen neljätoista kappaletta. Useimmiten menee juoponnappiin. Ei vaan oikeen hahmota mikä mihinkin kuuluisi. Sopivan kokoisia ja tyylisiä nappeja ei löytynyt kuin kahdeksaa sorttia...

Neule on ollut käytössä pari viikkoa ja alkaa olla jo melkoisen nukkainen ja kulahtaneen näköinen. Toivoa sopii, että kyseessä on löysät pois-ilmiö, melkoisen lyhytikäiseksi jäänee muutoin...

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Kas näin omaperäisellä sanonnalla pyörähtää uusi vuosi käyntiin. Lapset on taas suhtkoht terveenä ja kädet jää vapaaksi kirjotteluun:).

Osan (tämän blogin aihepiiriin liityvistä:))joululahjoista muistin kuvata ennen paketointia. Vasemmassa alanurkassa on pikkuisille kaksosserkuille villahousut. Ihan olemattoman pienet mutta silti varmaann vielä vähän isot miniatyyrivauveleille.





No olipas uudet kujeet. Neulottu on, ei ois uskonu:)

Prinsessa pipo

Uusi talvitakki tarvitsi tyyliin sopivat asusteet. Sellaiset syntyivät Sirdar Snugglyn Babybamboosta. 80% bambua ja 20% villaa, ihanan pehmeetä ja silkkistä. Tyttö on jo ristinyt lätsän prinsessa pipoksi ( ja lausutaan nimenomaan sanojen väliä painottaen ) ja haluaa sen aina, kun ollaan lähdössä jonnekin.

Ehkäpä joskus saan napattua kuvan ihan tositoimissa...

Villaista talven viimoihin

Kaiveltiin jokunen viikko sitten viimetalviset syksy- ja talvivaatteet esiin. Osa pojun vanhoista pääsi suoraan pikkusiskolle. Kuvan villatakki valmistui tänä syksynä. Lankana Wool ja malli omasta päästä. Ehkä vähän paremman käsityksen mallista saa alemmasta kuvasta. Pikkuinen kun jo osoittaa uhkaavasti varhaisen teini-iän merkkejä. "Mene pois"! (Muutenkin nykyään varmaan yleisin lause. Äiti kun tuppaa sotkemaan kaikki leikit ;).)

Kolmesta keränlopusta seitsemää veljestä tuli allekirjoittaneelle huppu/kauluri/mikä lie. Kaikki eri neulomusten jämiä ja siten ilmeisesti myös eri värjäyserää, mutta ainakaan minun silmäni eivät erottaneet raitoja...

Sukkasillaan

Typykälle syntyi sukkaset Novitan Nallesta ja ripauksesta vanhoja nappeja. Koitin uudenlaista kantapäätä jossa muoto syntyy lyhennetyillä kerroksilla. Jee, taas yksi jämäkerä (ja vielä sangen sotkuinen sellainen) vähemmän.

Syntymäpäivätervehdyksen avaaminen on varusteurheilua parhaimmillaan... Kiitos, kummitäti!

Ensimmäinen pari uunista ulos... Tunnustusten kera

Tähän asti ryhtiliike on ollut yllättävänkin hyvin voimissaan. Vanhat lankavarastot ovat huvenneet yli 1250g (tästä tosin 350g sain upotettua pojun kerholle) ja uusia on tullut vain 600g.

Siispä jotain uutta ja jotain vanhaa...


Tyllerölle valmistui mekkotakki ihanan käytännöllisestä valkoisesta villakankaasta. Tai väri on oikeammin sellainen off-white. Ja napit eivät ole luonnossa noin tummat vaan sellaiset helmiäisemmät. Tämä (kuten kaikki muutkin tekeleeni tuppavat olla) on vielä sellaisessa välitilassa, että tykkäänkö vai enkö tykkää lopputuloksesta.




Pikkuapulainen vähän auttoi viimeistelyssä, onneksi ei kovin näkyvässä paikassa;).

Keskeneräisistä töistä valmistui viime talvena aloitetut toista peukaloa ja päättelemistä vaille valmiit pipo ja lapaset kummipojalle. Toivottavasti vielä mahtuvat...

Olen myös (aikoja sitten:)) saanut tunnustuksen , josta kiitokset hooweelle jonka blogi löytyy osoitteesta http://prinsessaleikkeja.blogspot.com/ . Apua, mä en saa näitä linkkejä laitettuu, ku tolleen tosi tökerösti. Joku taitavampi vois pistää kommenttilootaan pientä selkokielistä infoa;).

Tunnustukseen liittyvän haasteen tiimoilta seuraa seitsämän tunnustusta. Mitään kovin järisyttäviä paljastuksia ei kuitenkaan ole luvassa, koska tämän blogin suhteen on tarkoitus säilyttää (edes osittainen) anonyymius...

1. En käy juuri koskaan leikkipuistossa. Tänä vuonna olen ollut puistossa huimat kolme kertaa. Tämä herättää uskomattomasti pahennusta tutuissa ja tuntemattomissa koska niin nyt vaan ei voi tehdä ;).

2. Aikaisemmin puursin fysiikan parissa, mutta suunnittelen alanvaihdosta. Olen kotiäitinä huomannut etten ole lainkaan uraorientoitunut.

3. Olen aivan toivoton sohvaperuna. Pidän kuitenkin kuntokeskuksen jäsenyyttä, koska varmaan ihan kohta alan käydä useammin...

4. Blogini nimestä huolimatta kotimme ei ole Kannustalon Ainola vaan kaksio pk-seudulla:).

5. Olen vakaumuksellinen kristitty.

6. Minulla on paha tapa korvata usein aamupala kahvilla ja lounas suklaalla.

7. Käytän ihan liikaa aikaa käsityöharrastukseeni (tämä ei tosin liene varsinainen paljastus, vaan lähinnä itsestäänselvyys, mutta nyt en vaan keksi muuta;))

Tunnustuksen säännöistä poiketen en nyt osoita tätä seitsemälle muulle, vaan kaikille blogilistani blogeille, joilla tätä vielä ei ole. Jäämme odottamaan paljastuksia;).

Ryhtiliikkeen aika

Nyt se on vaan niin että keskeneräisiä neulomuksia, hamstrattuja lankoja ja kankaita ynnä kaikenmaailman tuunailumatskuja alkaa vaan olla yksinkertaisesti liikaa. Jottai tarttis tehrä...
Sen verran hyvin tunnen itseni, että mitään eiyhtäänlisäälankojaennenkunentisetonkäytetty-kampanjaa tuskin kannattaa edes aloittaa. Siispä tästä päivästä lähtien vallitsee seuraavanlainen kuri:
-jokaista uutta työtä kohden pitää valmistua (vähintään) yksi keskeneräinen työ
-projekti määritellään uudeksi, jos sen materiaalit hankitaan vartavasten ko. tarkoitukseen
-keskeneräiseksi kelpaa jo aloitettu työ tai uusi projekti, jossa käytetään suurimmaksi osaksi vuosikertamateriaaleja
-nämä säännöt ovat voimassa, kunnes kangas- ja lankavarastot ovat laskeneet siedettävälle tasolle

Valitusta

On se nyt vaan kumma ku tulee sutta ja sekundaa, vaikka mikä ois...Dooriksen pipo on neulottu Dropsin Alpakasta kaksinkertaisella langalla. Ennen huovutusta vaikutti vielä lupaavalta. Huovutuksen jälkeen tekele oli sopiva Pentille. Tokihan konehuovutuksen luonteeseen kuuluu pieni yllätyksellisyys. Ärsyttäväksi asian tekee se, että viime talvella pojulle tekemäni pipo istuu kuin valettu. Jos vaan olisi muistanut silmukkamääriä ja pesuohjelmia, niin lopputulos olisi ollut vähän toisenlainen. Lankaa jäi sen verran, että siitä saa neulttua puolikkaan pipon kirjahyllyn päälle lojumaan...

Samaan sarjaan menee tytön villatakki, joka on sangen soman näköinen, kunhan kuvanrajaus vaan on oikea. Ihan sopusuhtaiselta se näytti rajaamattakin, kunnes kostutin ja oioin sitä.

Ja tadaa, hihat venähti noin viisi senttiä

Jotta ei ihan pelkäksi valitukseksi menisi, niin loppuun vielä kuva-arvoitus:

Vastaus ensi numerossa...

Salapoliisista päivää!

On se kumma, kun pitää neuloo kaulahuivia neljävuotiaalle, josta tietää 99-prosenttisen varmasti ettei mitään käyttöä ko. kapistukselle ole. Kuuma ja kutittaa. Mutta on se vaan niin kivaa kutoo raitoja...

Huivi on kokonaan helmineuletta, lankana veljekset ynnä muut.

Ps. Kyllä tuntee äiti ittensä vanhaksi, kun vanhin poika lähtee melkein yksikseen ulkomaille. Onneksi sentään kummitäti lähtee mukaan:)

Syksy

Syksy, mikä ihana tekosyy! Nimitäin neuloa uusia asusteita vaikka eteinen jo pursuilee kaikenmaailman myssyistä. Kuvan myssy ja kaulahuivi on neulottu/virkattu Sisusta ynnä muista suunnilleen samanpaksuisista jämälangoista.

Klassikon paluu;)

Influenssaviruskanta alkaa hellittää otettaan Ainolan asukkaista ja sallii ehkäpä jo pienen postailutuokion. Ylimmässä kuvassa on rinsessan viime talven lempivaate joka on nyt jo auttamattomasti pieni.


Päivitetty 2009-10 edition valmistui Mark&Kattensin BomUllista. Malli sattui olemaan vähän huonolla tuulella, joten kuvat sen mukaisia:).

Myös "jarrusukkien" testaus on hyvässä vauhdissa. Tutkimustuloksia ilmestyy ehkä jo lähiviikkoina...

Terveisiä Porvoosta!

Ihana loppukesäinen päivä vierähti Porvoon inspiroivassa miljöössä. Reissussa mukana meitä rouvia neljä ja lapsosia tuplaten. Päivän ohjelmassa lapsentahtista shoppailua ja ulkoilua. Säät suosi ja hauskaa oli. Kiitos seurasta, rakkaat ystävät!

Porvoon Teetee Shopissa hypistelimme jos minkälaisia lankoja. Kuvissa näkyvä uutuuslanka, perulainen käsinmaalattu Manos oli vyyhdillä todella herkullisen näköistä ja tuntuista (30% silkkiä ja 70% merinovillaa). Neulottuna kuitenkin minun makuuni hivenen liian kirjavaa.

Samaisesta putiikista mukaani tarttui schoeller-und-stahlin "jarrusukkajarrua". Siitä lisää, kun ehdin testaamaan:).

Lapsille vanha kaupunki tarjosi kiipeiltävää ja ihmeteltävää. Ja leikkipuistossa voi leikkivien lasten ihailun lomassa ihailla myös ympäröivää parin sadan vuoden takaista rakennusarkkitehtuuria:).

Keskeneräistä

Viimeviikkojen aikana Ainolaan on ilmestynyt kuljeksimaan seitsämän uutta aloitelmaa (niiden entisten keskeneräisten lisäksi, joidenka määrä on varsin tähtitieteellinen). Harmaa valtaa alaa lankarintamalla. Varma loppukesän merkki:).

Palailen asiaan kun/jos joskus tulee valmista...