Dooriksen pipo on neulottu Dropsin Alpakasta kaksinkertaisella langalla. Ennen huovutusta vaikutti vielä lupaavalta. Huovutuksen jälkeen tekele oli sopiva Pentille. Tokihan konehuovutuksen luonteeseen kuuluu pieni yllätyksellisyys. Ärsyttäväksi asian tekee se, että viime talvella pojulle tekemäni pipo istuu kuin valettu. Jos vaan olisi muistanut silmukkamääriä ja pesuohjelmia, niin lopputulos olisi ollut vähän toisenlainen. Lankaa jäi sen verran, että siitä saa neulttua puolikkaan pipon kirjahyllyn päälle lojumaan...
Samaan sarjaan menee tytön villatakki, joka on sangen soman näköinen, kunhan kuvanrajaus vaan on oikea. Ihan sopusuhtaiselta se näytti rajaamattakin, kunnes kostutin ja oioin sitä.
Ja tadaa, hihat venähti noin viisi senttiä
Jotta ei ihan pelkäksi valitukseksi menisi, niin loppuun vielä kuva-arvoitus:
Vastaus ensi numerossa...
