Mummolasta päivää

Vihdoinkin jotain käyttökelpoista itelle. Jämälangoista (ainakin viittä eri värjäyserää edustavista ja osa kertaalleen puretuista) virkattu mummohuivi vaikutti alkuun vähän huolestuttavan kirjavalta, mutta kertaallen konepestynä eroja tuskin huomaa. Malli on peräisin H&M:n huomattavasti paksummasta huivista melkoisen voimakkaasti muokattuna. Lankana Novitan Wool.

Ja pikkuiselle tietysti pinkkinä (meillä kaikki punaiset on pinkkejä:)). Yhdestä kerästä Reumalankaa tuli noin 70-prosenttinen huivi...

Pässinpökkimät

Nyt ei runosuoni vaan pulppua. Dropsin Merino & oma malli.

Ihanaa keskiviikkoa!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Kas näin omaperäisellä sanonnalla pyörähtää uusi vuosi käyntiin. Lapset on taas suhtkoht terveenä ja kädet jää vapaaksi kirjotteluun:).

Osan (tämän blogin aihepiiriin liityvistä:))joululahjoista muistin kuvata ennen paketointia. Vasemmassa alanurkassa on pikkuisille kaksosserkuille villahousut. Ihan olemattoman pienet mutta silti varmaann vielä vähän isot miniatyyrivauveleille.





No olipas uudet kujeet. Neulottu on, ei ois uskonu:)

Tukholman antia

Shoppailupäivä Tukholmassa sujui rattoisasti jääkylmän tihkusateen säestyksellä. Reissu oli kaikin puolin oikein antoisa. Ylimmässä kuvassa matkaseuraa & paikallisväriä. Alla parhaat palat päivän materialistisesta saaliista.

Varför/därför-villatakki tytölle...

...ja Clarksin saappaat äidille. Kyllä nyt kelpaa kahlata kurassa ja rämpiä räntäsateissa:).

Prinsessa pipo

Uusi talvitakki tarvitsi tyyliin sopivat asusteet. Sellaiset syntyivät Sirdar Snugglyn Babybamboosta. 80% bambua ja 20% villaa, ihanan pehmeetä ja silkkistä. Tyttö on jo ristinyt lätsän prinsessa pipoksi ( ja lausutaan nimenomaan sanojen väliä painottaen ) ja haluaa sen aina, kun ollaan lähdössä jonnekin.

Ehkäpä joskus saan napattua kuvan ihan tositoimissa...

Villaista talven viimoihin

Kaiveltiin jokunen viikko sitten viimetalviset syksy- ja talvivaatteet esiin. Osa pojun vanhoista pääsi suoraan pikkusiskolle. Kuvan villatakki valmistui tänä syksynä. Lankana Wool ja malli omasta päästä. Ehkä vähän paremman käsityksen mallista saa alemmasta kuvasta. Pikkuinen kun jo osoittaa uhkaavasti varhaisen teini-iän merkkejä. "Mene pois"! (Muutenkin nykyään varmaan yleisin lause. Äiti kun tuppaa sotkemaan kaikki leikit ;).)

Kolmesta keränlopusta seitsemää veljestä tuli allekirjoittaneelle huppu/kauluri/mikä lie. Kaikki eri neulomusten jämiä ja siten ilmeisesti myös eri värjäyserää, mutta ainakaan minun silmäni eivät erottaneet raitoja...

Sukkasillaan

Typykälle syntyi sukkaset Novitan Nallesta ja ripauksesta vanhoja nappeja. Koitin uudenlaista kantapäätä jossa muoto syntyy lyhennetyillä kerroksilla. Jee, taas yksi jämäkerä (ja vielä sangen sotkuinen sellainen) vähemmän.

Syntymäpäivätervehdyksen avaaminen on varusteurheilua parhaimmillaan... Kiitos, kummitäti!

Ensimmäinen pari uunista ulos... Tunnustusten kera

Tähän asti ryhtiliike on ollut yllättävänkin hyvin voimissaan. Vanhat lankavarastot ovat huvenneet yli 1250g (tästä tosin 350g sain upotettua pojun kerholle) ja uusia on tullut vain 600g.

Siispä jotain uutta ja jotain vanhaa...


Tyllerölle valmistui mekkotakki ihanan käytännöllisestä valkoisesta villakankaasta. Tai väri on oikeammin sellainen off-white. Ja napit eivät ole luonnossa noin tummat vaan sellaiset helmiäisemmät. Tämä (kuten kaikki muutkin tekeleeni tuppavat olla) on vielä sellaisessa välitilassa, että tykkäänkö vai enkö tykkää lopputuloksesta.




Pikkuapulainen vähän auttoi viimeistelyssä, onneksi ei kovin näkyvässä paikassa;).

Keskeneräisistä töistä valmistui viime talvena aloitetut toista peukaloa ja päättelemistä vaille valmiit pipo ja lapaset kummipojalle. Toivottavasti vielä mahtuvat...

Olen myös (aikoja sitten:)) saanut tunnustuksen , josta kiitokset hooweelle jonka blogi löytyy osoitteesta http://prinsessaleikkeja.blogspot.com/ . Apua, mä en saa näitä linkkejä laitettuu, ku tolleen tosi tökerösti. Joku taitavampi vois pistää kommenttilootaan pientä selkokielistä infoa;).

Tunnustukseen liittyvän haasteen tiimoilta seuraa seitsämän tunnustusta. Mitään kovin järisyttäviä paljastuksia ei kuitenkaan ole luvassa, koska tämän blogin suhteen on tarkoitus säilyttää (edes osittainen) anonyymius...

1. En käy juuri koskaan leikkipuistossa. Tänä vuonna olen ollut puistossa huimat kolme kertaa. Tämä herättää uskomattomasti pahennusta tutuissa ja tuntemattomissa koska niin nyt vaan ei voi tehdä ;).

2. Aikaisemmin puursin fysiikan parissa, mutta suunnittelen alanvaihdosta. Olen kotiäitinä huomannut etten ole lainkaan uraorientoitunut.

3. Olen aivan toivoton sohvaperuna. Pidän kuitenkin kuntokeskuksen jäsenyyttä, koska varmaan ihan kohta alan käydä useammin...

4. Blogini nimestä huolimatta kotimme ei ole Kannustalon Ainola vaan kaksio pk-seudulla:).

5. Olen vakaumuksellinen kristitty.

6. Minulla on paha tapa korvata usein aamupala kahvilla ja lounas suklaalla.

7. Käytän ihan liikaa aikaa käsityöharrastukseeni (tämä ei tosin liene varsinainen paljastus, vaan lähinnä itsestäänselvyys, mutta nyt en vaan keksi muuta;))

Tunnustuksen säännöistä poiketen en nyt osoita tätä seitsemälle muulle, vaan kaikille blogilistani blogeille, joilla tätä vielä ei ole. Jäämme odottamaan paljastuksia;).

Valitusta

On se nyt vaan kumma ku tulee sutta ja sekundaa, vaikka mikä ois...Dooriksen pipo on neulottu Dropsin Alpakasta kaksinkertaisella langalla. Ennen huovutusta vaikutti vielä lupaavalta. Huovutuksen jälkeen tekele oli sopiva Pentille. Tokihan konehuovutuksen luonteeseen kuuluu pieni yllätyksellisyys. Ärsyttäväksi asian tekee se, että viime talvella pojulle tekemäni pipo istuu kuin valettu. Jos vaan olisi muistanut silmukkamääriä ja pesuohjelmia, niin lopputulos olisi ollut vähän toisenlainen. Lankaa jäi sen verran, että siitä saa neulttua puolikkaan pipon kirjahyllyn päälle lojumaan...

Samaan sarjaan menee tytön villatakki, joka on sangen soman näköinen, kunhan kuvanrajaus vaan on oikea. Ihan sopusuhtaiselta se näytti rajaamattakin, kunnes kostutin ja oioin sitä.

Ja tadaa, hihat venähti noin viisi senttiä

Jotta ei ihan pelkäksi valitukseksi menisi, niin loppuun vielä kuva-arvoitus:

Vastaus ensi numerossa...

Salapoliisista päivää!

On se kumma, kun pitää neuloo kaulahuivia neljävuotiaalle, josta tietää 99-prosenttisen varmasti ettei mitään käyttöä ko. kapistukselle ole. Kuuma ja kutittaa. Mutta on se vaan niin kivaa kutoo raitoja...

Huivi on kokonaan helmineuletta, lankana veljekset ynnä muut.

Ps. Kyllä tuntee äiti ittensä vanhaksi, kun vanhin poika lähtee melkein yksikseen ulkomaille. Onneksi sentään kummitäti lähtee mukaan:)

Syksy

Syksy, mikä ihana tekosyy! Nimitäin neuloa uusia asusteita vaikka eteinen jo pursuilee kaikenmaailman myssyistä. Kuvan myssy ja kaulahuivi on neulottu/virkattu Sisusta ynnä muista suunnilleen samanpaksuisista jämälangoista.

Klassikon paluu;)

Influenssaviruskanta alkaa hellittää otettaan Ainolan asukkaista ja sallii ehkäpä jo pienen postailutuokion. Ylimmässä kuvassa on rinsessan viime talven lempivaate joka on nyt jo auttamattomasti pieni.


Päivitetty 2009-10 edition valmistui Mark&Kattensin BomUllista. Malli sattui olemaan vähän huonolla tuulella, joten kuvat sen mukaisia:).

Myös "jarrusukkien" testaus on hyvässä vauhdissa. Tutkimustuloksia ilmestyy ehkä jo lähiviikkoina...

Puuvillaa & pellavaa

Typykän uusi päiväpeitto on valmis. Lanka ( Novitan Tiina, puuvilla/villa/akryyli ) on niin paksua että jo 24:stä palasta tuli standardimittaseen pinnasänkyyn sopiva. Tiina on ihan uusi tuttavuus, joten nähtäväksi jää, miten käyttäytyy käytössä. Vähän epäilyttää toi akryyli...

Kovasti on viimeikoina postaukset olleet tilkkutäkinvirkkauspainotteisia, joten laitetaanpa loppukevennykseksi pari kuvaa housuista ja lätsästä, jotka tosin valmistuivat jo pari viikkoa sitten, mutta osuivat tähtäimeen vasta nyt.

Valmis!

Taannoisessa postauksessa vilauttelemani torkkupeitto valmistui. Näyttää valmiina vähän pliisummalta, kuin kuvittelin. Peitto pääsee lämmittämään juhannusaattona syntynyttä pienokaista. Tämä onni ei valitettavasti kohdannut meidän perhettämme, vaan ystäväperheemme kasvoi pienellä pojalla...

Tuunausta edelleen...

Typykälle syntyi kesämekko vanhasta miesten paidasta. Melko päätöntä menoa tällä kertaa...

Vaatteita pikkupilteille

Löysin Porvoon vanhastakaupungista Linumin ihanaa raitakangasta josta surauttelin kummipojalle kesäiset pussihousut. Toivottavasti mahtuvat potralle pojalle:). Typykällemme tuunasin vanhasta monogrammikirjotusta pitsityynyliinasta housut ja topin. Tulisipa vaan pian helteiset ilmat, niin pääsis testaamaan...

Neidin uusi kevätulsteri

Tytteli kevättakki valmistui erinäisten kommellusten jälkeen. Virkkasin sen jo kertaalleen lähes valmiiksi. Toinen hiha jäi puuttumaan, kun lanka loppui ja uutta ei löytynyt sitten mistään. Ei sitten muuta kuin purkamaan ja riittihän se lanka, kun vaihdoin napituksen yksiriviseksi ja tein helmasta vähän lyhyemmän. Lankaa jäi jopa jäljelle noin kolmekymmentä senttiä:).
Kovasti neiti tykkää takista ja isoveli haluaisi samanlaisen mutta tietysti poliisinsinisen. Toteutus on vielä harkinnassa...