On se kumma, kun pitää neuloo kaulahuivia neljävuotiaalle, josta tietää 99-prosenttisen varmasti ettei mitään käyttöä ko. kapistukselle ole. Kuuma ja kutittaa. Mutta on se vaan niin kivaa kutoo raitoja...Huivi on kokonaan helmineuletta, lankana veljekset ynnä muut.
Ps. Kyllä tuntee äiti ittensä vanhaksi, kun vanhin poika lähtee melkein yksikseen ulkomaille. Onneksi sentään kummitäti lähtee mukaan:)
Hyvältä näyttää jälleen. Värit on aivan ihanat. Poika on suloinen!!
VastaaPoistaHyvä pohdinta :) Jos olet kuin minä ... Kun lapset olivat pieneiä, ostin vaatteet sävy sävyyn, kun mentiin kaupungille piti olla kaupunkikengät, molemmilla kaupunkitakit, ja sitten myssyt yms.tyyliin sopivat. Pojalla huivi myös, sopivat hansikkaat. No, nyt olen löysännyt..Pojan kaupunkitakki meni pieneksi, uutta ei ole hankittu - vielä. Tuli näes heti olo, että pitäähän se parempikin takki olla, jos jonnekin mennään.
Muuten, helmineuletta, kuinka osuvaa. Olen just neulomassa tytölle paksusta langasta huivia helmineuleella, se kun näytti niin hyvältä.
Juu, täällähän sitä ollaan! Pikkukaveri on ollut oikein reipas. Iltaisin on nukahtanut melkein pystyyn. :) Eilen illalla tosin ei meinannut jaksaa olla kirkossa. Katteli siinä sitten ympärilleen ja äkkäsi muutaman enkelifiguurin katossa. "Miks enkeleillä on siivet?" Mä: "No jotta ne pystyis lentämään." "Miks niiden sit pitää lentää?" Mä: "Katos ne käy aina välillä taivaassa." "Lentääks ne eteläänki?" :D
VastaaPoista