Unikuvia & kuulumisia

Uusi vuosi tuo tullessaan muutamia muutoksia perheemme arkeen. Lapset lähtevät päiväkotiin ja allekirjoittanut tähtee kuluttamaan koulun penkkejä. Tosin ala on eri miltä kuusi vuotta sitten jäin äitiyslomalle:).
Maanantaina käytin katsastamassa tulevaa päiväkotia, jotta ensi maanantaina päästään sitten tositoimiin. Lienee turha mainitakan, että lapset olivat innoissaan. Nyt hypellään seinille ja lasketaan öitä:).

Toinen merkittävä muutos on ollut yöelämän hiljeneminen huushollissamme. Vanhempi on jo puolisen vuotta nukkunut useimpina öinä heräilemättä (tai ainakin meitä herättämättä) ja nuorempikin yllätti vuoden viimeisenä yönä nukkumalla koko yön ilman mitään välikohtauksia. Ja alkuvuodesta taas uudestaan. Muutenkin typykkä tuntuu vähän rauhoituneen viimeaikoina. Enää ei välttämättä tule tunnin huutosessiota jos erehtyy niistämään liian isolla/pienellä paperilla tai väärällä tekniikalla ynnä muut ennen niin tärkeät asiat kuitataan nykyään pelkällä huomautuksella tai korkeintaan koeluontoisella tekoitkulla:).

Yöunien eheytymisen inspiroimana kaivelin akistoista unikuvia, ihan konkreettisia sellasia.

Viikon arvoitus

Kuinka monta aikuista tarvitaan pitämään yksi kolmevuotias aloillaan korvalääkärillä. Aika monta. Kuitenkin yksi vähemmän kuin viimeksi eli suuntaus on hyvä :).

Niille jotka valittelevat blogimaailman pinnallisuutta näytettäköön kuva meidän olkkarista. Asiahan kun on niin, että stailatut ja puunatut kodit saavat hervottoman herjausvyöryn niskaansa:). En kyllä tajua mitä syvällistä sotkussa on, mutta ainakin lapset tykkää...

Käsityörintamalla menee vähän heikosti. Kuukaudessa olen aloittanut jotain viisi juttua, eikä mitään valmista ole näkyvissä. Nyt työn alla kirppikseltä löytyneeseen karvakaulukseen sopiva neuletakki. Jospa tää nyt ees...

Välimerellistä turkoosia

Keittiökappien suhteen päädyttiin sitten uusimaan koko hoito. Kaappien ovet ovat valkoiset, tasot koivua ja välitila ihanan raikasta turkoosia. Kiva päästä taas kokkailemaan ihan oikeaa ruokaa parin kuukauden mikrogourmeen jälkeen:). ("Mitä se ruoka on", kysyi meidän kolmevee ihan pokkana, kun sille hehkutin tätä samaa.)

Näppäimet käytössä...

Jee, täl ois uus näppis. Siis apua, miten joku voi olla niin saamaton, että uuden näppäimistön hankkimiseen toimimattoman tilalle menee jotain kolme kuukautta...




No nyt se kuitenkin on täällä, kaikki kirjaimet toimii ja pikku roiskeetkaan ei haittaa. Ja mieskin pääsee tänään iltalomalle armeijan harmaista joten elämä hymyilee:).

Ennen

Jälkeen-kuvia saattekin sitten odottaa:).
Seinät ja katot on maalattu ja lattiat parketoitu. Veskikin alkaa olla jo valmis. Kaikki muu onkin sitten vielä ihan auki.
Keittiön kaapistot piti purkaa kun tohon takaseinälle tuli yksi oviaukko lisää. Uudet/vanhat on vielä mietinnässä.

Vessan seinät oli ihanan pinkit. Ihan tyylikäs kokonaisuus oliivinvihreiden kalusteiden kanssa;).

Me Muuttajat

Kun kotona näyttää tältä, on aika vaihtaa maisemaa.

(Totuuden nimissä kerrottakoon, että kuva on kuukauden vanha ja muutimme jo kolme viikoa sitten. En vaan edelleenkään ole saanut aikaiseksi hankkia toimivaa näppistä. Nyt mummolareissulla kelpaa päivitellä blogia...)

tzlrps!

104 palaa noin etri kertaa etrikakskyt Piti tulla enen aan eip tullut itsi t nppis on sökö siisp pelkki kuia tll kertaa

Riga

Onnellinen ratsastaja Pietarin kirkon pihalla.

Sulassa sovussa vanhaa ja uutta.

Lukkoja oli vähän joka sillassa.

Hauskoja linjauksia. Perspektiivin vääristyminen ei tässä johdu kamerasta:).

Ihanan aitoa:).

Tässä vielä lähtöfiiliksiä. En nyt sitten vittinyt edes piilottaa tota naamaa, kun tutut kuulemma tunnistaa joka tapauksessa jos tänne eksyvät:).

Ja sitten lähetyksemme muihin aiheisiin.

Elämme jännittäviä aikoja ystävät hyvät. Pitkään ollaan tässä jahkailtu nykyisen asunnon myynnin kanssa, vaan nyt ollaan ryhdytty tuumasta toimeen. Ekalla näytöllä meni. Ei varsinaisesti yllättänyt.

Todellinen jymy-yllätys oli kuitenkin uuden talon löytyminen. Parin vuoden etsinnän jälkeen juuri se oikea talo löytyi viikon päästä nykyisen myynnistä. Tänään myyjä hyväksyi tarjouksemme.

Yritän väkisin pitää pientä skeptisyyttä yllä, kaikkihan on periaatteessa epävarmaa ennen kun nimet on papereissa.

(Miksköhän tähän ei tuu tyhjää kappaleitten välille, vaikka kuin näppäilis...)

Merta näkyvissä!

Kuukauden nettipaasto on päättynyt. Luovuttiin modeemista ja sirryttiin mokkulaan. Sitä johtovyyhteä olkkarin lattialla ei vielä ole tullut ikävä, vaikka vähän hitaammanpuoleisesti tämä näyttää pelittävän:).

Mutta vihdoin itse asiaan...

Aivan mahtava paikka pikku vesipedoille on Lauttasaaren Kasinonranta. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Todella pitkälle matala ranta ja oivalliset hiekkalinnamaastot. Ja ilman Hietsun kuin sillit purkissa-fiilistä:).

Iloista sateista vappua!

Jee, vappuna sataa! Meilläpäin tykätään sateesta. Ja varsinkin lätäköistä:). Mikä voisi olla hauskempaa...

Talven viimeiset

Vielä löytyi pihalta lunta yhden lumienkelin tykötarpeiksi:).

Lumienkelin lisäksi valmistui myös numero 14, pipo ja kaulaliina Silke Alpacasta.

Parhaillaan vietettävä nuukuusviikko on puhuttanut monia blogisteja. Nuukuusviikon kunniaksi en hanki uutta tietokonetta tälläkään viikolla, vaikka osa kirjaimista pitääkin tehdä copy-pastella:).

PS. En ole käynyt lankakaupassa viiteen viikkoon!!!!!

Hyvää Pääsiäistä!

Urakointia

Numerot 18, 17, 16 ja 15 valmiina ja vain vaivaiset 14 jäljellä. Tämähän sujuu niin sutjakkasti, että taidan kohta inventoida keskeneräiset opelutyötkin:).

Tosin tahti hidastunee lähiaikoina. Nämä kun oli langanpäiden päättelemistä vaille valmiita:).

Parsakaali saattaa vaarantaa terveytesi!

Uusimpien tutkmiusten mukaan parsakaali saattaa olla erittäin haitallista terveydelle. Tai siis parsakaalin keitinvesi, jos ihan tarkkoja ollaan. Ulkoisesti käytettynä se saattaa aiheuttaa toisen asteen palovammoja alaraajoissa.

Kyllä tyhmästä päästä kärsii koko ruumis:(.

It`s a Boy

Toisin kuin otsikosta ja edellisistä postauksista voisi luulla, haikara ei ole vieraillut meillä:). Siskoni perheeseen syntyi pieni poika, kolmas lajissaan. Ollaan ihan täpinöissä koko porukka...

Karmea löydös

21 keskeneräistä neule- tai virkkaustyötä. Nyt enää 18. Kaksi lensi roskiin, yhdestä puuttui pelkät napit. Onneksi vielä mahtuu päälle. Kannatti tätäkin marinoida puoli vuotta:(. Vähän mahataudin ryydyttämä ilme mallillamme tällä kertaa...

Sitä on nyt liikkeellä

Nimittäin mahatautia tai mitä inhottavaa virusta se nyt sitten tälläkertaa onkaan. Allekirjottanut on ainoa meillä toistaiseksi siltä välttynyt, kop kop.

Sangen brutaalista aloitusrepliikistä huolimatta tämä postaus sisältää myös tuloksia elämäni ensimmäisestä värjäyskokeilusta. Koneessa pyöri vaaleanpunaiseksi värjäytynyt mekko ynnä muutama muu vaatekkappale. Värinä Dylonin antiikin harmaa. Tarkoituksena saada aikaan vaaleanharmaata (josta mitä todennäköisimmin valkoisiksi jäävät ompeleet eivät hyppäisi silmille). Ensimmäisellä kerralla laitoin väriä noin 30ml. Lopputuloksena vaaleanvihreää jossa musteensinisiä läikkiä. (Osansa saattoi olla myös sillä, että lapsikullat tapansa mukaan olivat rämpänneet konetta saaden sen sammuksiin joksikin aikaa.)
Paniikissa rytkyt takas koneeseen, noin 60ml väriä ja ajo päälle. Lopputulos oli yllättävän tasainen, joskin tummempi, kuin oli tarkoitus. Ei hullumpi, ainakaan kaukaa katottuna...

Lähietäisyydeltä valkoiset ompeleet erottuu vähän turhan selvästi:(.

Loma-asetuksilla

Bloggaamattomuusputki on kuin huomaamatta jäänyt päälle hiihtoloman jäljiltä. Typykän huivi on sillä välin valmistunut (kuulemma liian pinkki, sekin on siis sittenkin mahdollista ). Lankana Sachenmayer-Nomottan Reumalanka, noin 70g.

Turkoosit sukat Novitan ohjeella Jämsän huopatehtaan villalangasta. Nyt on meinaan hakusessa lanka joka kestäisi käyttöä paria viikoa pitempään, joten testattavaa on...

Piakkoin tulevaksi odotettavalle pikkumiehelle(?) valmistui nuttu S-N Ekopuuvillasta.

Junasukat olivat elämäni ensimmäiset vaikka kyseessä onkin varsinainen klassikkomalli. Kuvan housuita loppui yllättäen lanka kesken toisen puntin...

Nyt on puikoilla jotain vaaleanpunaista, kun vauvathan voi teoriassa olla tyttöjäkin:).

Mummolasta päivää

Vihdoinkin jotain käyttökelpoista itelle. Jämälangoista (ainakin viittä eri värjäyserää edustavista ja osa kertaalleen puretuista) virkattu mummohuivi vaikutti alkuun vähän huolestuttavan kirjavalta, mutta kertaallen konepestynä eroja tuskin huomaa. Malli on peräisin H&M:n huomattavasti paksummasta huivista melkoisen voimakkaasti muokattuna. Lankana Novitan Wool.

Ja pikkuiselle tietysti pinkkinä (meillä kaikki punaiset on pinkkejä:)). Yhdestä kerästä Reumalankaa tuli noin 70-prosenttinen huivi...